Liinu Villikani tervehtii

Terve vaan tutut ja tuntemattomammatkin. Osallistun nyt toista kertaa hamstereihin. Tosin viime vuonna olin mukana niin monessa jutussa, että en ensin ajatellut olla ollenkaan aktiivinen. Hamsterikisa on kannatettava ja helppo osallistua. Vastailen apuemäntien esittämiin kysymyksiin hiukan:
1. Kuka olet? Olen Liinu (se on oikeasti keskimmäinen etunimeni), toukokuussa 47 vuotta täyttävä, kuntoutustuella oleva maisteritäti. Ihan totta, oli laskettava kalenterin kanssa, että näin paljon vuosia täyttyy. Mutta se siitä. Minulla on aikuinen poikanen, joka ei asu kotona. Minun kanssani arkipäivää jakaa suomentajamieheni A, joka ei ole poikani isä. Asumme eteläsuomalaisessa pikkukaupungissa, mutta oikeasti olen alkuperäinen Messukylän likka, vaikka puolet sukujuuristani on oikialta Pohojammaalta. Ajatuksiani voi lukea Villikanin lokikirjasta .
2. Kauanko olet harrastanut neulomista? Minä kudon, niin kuin hämäläisillä on tapana. Ensimmäiset muistikuvani ovat yli neljänkymmenen vuoden takaa. Mummu opetti; hänellä oli lähes aina kudin esliinan taskussa. Koulukäsityöt eivät onnistuneet, ja sen pakollisen sukankin (ja vissiin toisenkin) teki valmiiksi isäni. Parikymppisenä oli kausi, jolloin muutamana vuonna koetin ommella ja kutoa, mutta sitten tuli pitkä tauko. Tämänhetkinen innostus alkoi pari vuotta sitten kun jäin sairauslomalle. Villa rauhoittaa stressaantunutta ja loppuunpalanutta mieltä.
3. Millainen on lankavarastosi? Minulla on lankaa yksi standardi-parikaapillinen. Rekkikaapissa on 20 litran kannellisia muovilaatikoita 16 kappaletta. Lisäksi siellä on kopiopaperilaatikoita kuusi. Olohuoneen iso arkku on täynnä hahtuvaa ja huopuvaa villalankaa. Kilomääriä en ole laskenut, mutta voin kertoa, että oma painoni on viime vuonna pudonnut paljon enemmän kuin lankavarastoni. Olen myynyt sekalaisia lankoja nettihuutokaupassa, lahjoittanut Vaakalle, osallistunut vaihtoihin. Nyt näyttäisi olevan järjestys kaapissa. Silti lankaa on liikaa. Eikä oikein ole mitään sopivaa lankaa, kun pitäisi aloittaa jotain uutta... Novitan Faunaa ja Merinoa on melko paljon. Samoin 7 veljestä. Nallea ja Isoveljeä yhteensä yksi laatikollinen. Ainoa pari. Ja Tennessee-Alabamaa. Lisäksi on Finlaysonin lintulankoja ja muuta peruspuuvillaa. Jonkun verran Jim&Jilliä. Ja kymmenkunta kiloa huopuvaa lankaa. Olen aika paljon ostanut Viron-matkoiltani. Etenkin Tarton ympäristössä on paljon hyviä lankapaikkoja. Parempaa lankaa minulla ei ole, siis silkkiä tai alpakkaa. tämänhetken budjetti ei salli uuden ostamista.
4. Millä strategialla olet mukana? Aion kutoa samalla tavala kuin tähänkin asti. Tosin tällä hetkellä on puikoilla vauvaneuleita ja ohuesta langasta. Luultavasti alan jonkin isomman työn, villapuseron tai muuta, jollekulle läheiselle. Ja äidin syntymäpäiväkin on huhtikuussa, joten eräs ikuisuusprojekti (ohuesta virolaisesta villapellavasta) voi tulla valmiiksi. Koetan saadda kulumaan pari kiloa lankaa.
5. Onko Sinulla jo suunnitelma millä työllä aloitat? Teen ensin tuon vauvaneueleen valmiiksi. Sitten panen puikoillle hahtuvatumput ja alan miettiä sitä villapuseroa. Minulla on yleensä monta työtä kesken, mutta pitkään ne eivät puolivalmiina oleskele.
6. Aiotko kokeilla jotakin ihan uutta? Mieli tekisi tehdä sormikkaat. Ja jos äidin huivin saan valmiiksi, niin siinä sitä on itsensä ylittämistä: lanka on niin turkasen ohutta.
7. Tuliko tammikuussa ostettua varalle lankaa? En ole ostanut lankaa pitkään aikaan... Luulisin. En ole varma. mutta tuskin olen. Kun ei ole rahaa. Muuten olisin.
Terveisin,
Liinu Villikani